Wolfenstein 3D

videopeli vuodelta 1992 From Wikipedia, the free encyclopedia

Wolfenstein 3D
Remove ads

Wolfenstein 3D (itse pelissä Wolfenstein 3-D, lyhennettynä Wolf3D) on id Softwaren kehittämä ja Apogee Softwaren vuonna 1992 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jota levitettiin sharewarena. Inspiraation pelille antoivat 1980-luvun Muse Softwaren pelit Castle Wolfenstein ja sen jatko-osa Beyond Castle Wolfenstein. Peliä voidaan pitää ensimmäisen persoonan ammuntapelien popularisoijana.[1]

Pikafaktoja Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla ...

Peliin tehtiin samana vuonna myös samantyyppinen jatko-osa Spear of Destiny. Lisäksi vuonna 2001 ilmestyi jatko-osa Return to Castle Wolfenstein.[2] Raven Softwaren Wolfenstein on jatkoa Return to Castle Wolfensteinille. Pelisarjalle on tullut jatko-osa vuonna 2014, kun Bethesda Softworks julkaisi MachineGamesin kehittämän pelin Wolfenstein: The New Order.

Remove ads

Pelin juoni ja kulku

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Wolfensteinin aiheena on fiktiivinen versio natsi-Saksasta. Pelihahmona ohjataan yhdysvaltalaista kommandoa William J. ”B.J.” Blazkowicziä. [2]

Ensimmäisenä tehtävänä on paeta Hollehammerin linnasta ja voittaa päävartija Hans Grosse. Seuraavassa tehtävässä Blazkowicz löytää natsitiedemies Schabbsin johtaman Operaatio Eisenfaustin salaiset suunnitelmat, joiden avulla Saksa voisi luoda täydellisen zombimutanttien armeijan. Viimeisessä alkuperäisen pelin tehtävässä hyökätään bunkkeriin tappamaan robottipuvulla varustautunut Adolf Hitler. Tehtäviä vaikeuttavat lukuisat vartijat, saksanpaimenkoirat ja loppuvastustajat.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Pelissä saa lisäpisteitä keräämällä aarteita pelin edetessä. Eri aseita pelissä on neljä: puukko, pistooli, konepistooli ja konetykki. Pelaajalla on rajallinen määrä elämiä. Moninpeliä ei ole. Wolfenstein 3D on ensimmäinen pelin episodeihin ja niihin kuuluviin peräkkäisiin kenttiin jakanut peli.[2]

Remove ads

Kehitys

Pelin kehitys alkoi tammikuussa 1992.[3] Kehitys kesti neljä kuukautta ja peli julkaistiin toukokuussa 1992.[3]

Pelin kehitykseen käytettiin Borland C++:n versiota 3.1 sekä Deluxe Paint -ohjelmaa.[3] VGA:n rajoituksien vuoksi ja työskentelyn helpottamiseksi peli käytti samaa 256 värin väripalettia kauttaaltaan ja näyttöresoluutio oli 320×200.[3] Adrian Carmack teki grafiikat, jonka lisäksi Kevin Cloud teki muutamia tekstuureita.[3]

Remove ads

Sensurointi

Seinillä esiintyvien hakaristien sekä alkumusiikkina olevan Horst-Wessel-Liedin takia peli on kielletty Saksassa, jossa tietyt natsisymbolit ovat kiellettyjä. Suomessa Kymmenen uutiset teki Wolfenstein 3D:stä uutisjutun, jonka mukaan saksalaislapset pelasivat peliä ärsyttääkseen vanhempiaan sen hakaristeillä (uutisjutussa kuvamateriaalina ei itse asiassa ollut Wolfenstein 3D vaan Doom II:n Wolfenstein-jaksot).[2]

Nintendo muutti peliä merkittävästi ja poisti omasta Super Nintendo Entertainment System -konsoliversiostaan hakaristit ja muut natsiviittaukset ja vaihtoi saksanpaimenkoirat jättiläisrottiin. Myös Hitleriltä poistettiin viikset ja hahmoon viitattiin nimellä ”Staatmeister”.[4]

Pelimoottori

Pelimoottori on ns. raycaster, joka on eräänlainen yksinkertaistettu versio säteenseuraajasta (engl. raytracer). Siinä tasot ovat kaksiulotteisia karttoja, ja jokaista ruudun pystylinjaa kohti haetaan näkymää vasten kohtisuorassa olevan seinän kohdan etäisyys, joiden perusteella seinän koko ja teksturointi muodostetaan. Kaikki seinät ovat tällöin pystysuoria ja saman korkuisia.

Wolfenstein 3D:ssä ainoastaan seinissä on teksturointi; katto ja lattia ovat yksivärisiä. Viholliset ja esineet on piirretty spriteinä, joita skaalataan sopivasti syvyysvaikutelman aikaansaamiseksi. Tavalliset viholliset on piirretty kahdeksasta kulmasta, mutta pääosa esineistä sekä loppuvastustajat on kuvattu vain yhdestä kulmasta. Kentät koostuvat tasamittaisista neliöistä, joiden seinät ovat 90 asteen kulmissa, eikä niissä ole korkeuseroja.[2]

Remove ads

Episodit

Peliä levitettiin sharewarena, jonka laillisesti kopioitava versio sisälsi pelin ensimmäinen episodin. Loput kaksi episodia sai, kun osti kokoversion suoraan pelin kehittäjältä. Jokainen episodi on kymmenen tason pituinen, joista viimeinen on salainen kenttä. Jokaisen episodin viimeisellä tasolla on loppuvastustaja. Peliin on olemassa myös The Nocturnal Missions -tehtäväpaketti, joka lisää peliin kolme uutta episodia.[2]

Remove ads

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads