Yhdysvaltain kunniakansalaisuus

Yhdysvaltain kunniakansalaisuus (engl. Honorary citizenship of the United States) on yhdysvaltalainen ani harvoin myönnettävä kunnianosoitus. Ensimmäistä kertaa tämä kunnianosoitus myönnettiin Winston Churchillille vuonna 1963 presidentti John F. Kennedyn allekirjoittamalla julistuksella.^[1][2]

Churchillin saama todistus kunniakansalaisuudestaan

Kunniakansalaisilla ei ole Yhdysvaltain kansalaisuuden suomia oikeuksia tai velvollisuuksia, kuten esim. oikeutta hakea Yhdysvaltain passia tai vaatimusta vannoa kansalaisuusvala. Kunniakansalaisuus on puhtaasti symbolinen kunnianosoitus. Churchill sai Yhdysvaltain diplomaattista passia muistuttavan todistuksen kunniakansalaisuudestaan, mutta se ei kelpaa matkustusasiakirjaksi. Muut kunniakansalaiset eivät ole saaneet vastaavaa todistusta.^[3]

Yhdysvaltain kunniakansalaiseksi on nimetty vain kahdeksan henkilöä, joista vain kaksi näiden omana elinaikana.^[4]

Luettelo Yhdysvaltain kunniakansalaisista

Vuosi	Nimi		Maa	Perusteet ja muuta tietoa
1963		Winston Churchill	Britannia	Ohiolainen senaattori Stephen M. Young kutsui Churchilliä "kahden kansakunnan sankariksi" vuonna 1962.[5] Presidentti Kennedy ylisti Churchilliä USA:n ystävänä ja vapauden puolustajana.[6] Todistuksen kunniakansalaisuudesta otti kuitenkin vastaan Churchillin poika Randolph.[2]
1981		Raoul Wallenberg	Ruotsi	Pelasti ainakin 20 000 Unkarin juutalaisia holokaustilta Yhdysvaltain, joka oli sodassa Unkarin kanssa, pyynnöstä. Myönnettiin postuumisti.[7][8]
1984		William Penn	Englanti	Perusti Pennsylvanian siirtokunnan, jossa hän takasi uskonnonvapauden. Myönnetiin postuumisti.[9]
		Hannah Callowhill Penn	Englanti	William Pennin vaimo, joka johti Pennsylvanian hallintoa kuuden vuoden ajan. Myönnettiin postuumisti.[9]
1996		Äiti Teresa	Intia  Albania	Tunnustus Rakkauden lähettiläät -sääntökunnan perustamisesta sekä "väsymättömästä palveluksesta ja sitoutuneisuudesta yhteisen hyvän vuoksi".[8]
2002		Gilbert du Motier de Lafayette	Ranska	Ansioitui Yhdysvaltain vapaussodassa taistellen mm. George Washingtonin rinnalla ja sai taivuteltua Ranskan kuninkaan tukemaan amerikkalaisia.[10] Vapaussodan jälkeen de Lafayette tunnettiin lisänimellä "kahden maailman sankari".[11] Myönnettiin postuumisti, tosin Marylandin lainsäädäntöelin julisti de Lafayetten syntyperäiseksi kansalaiseksi jo tämän elinaikana.[5]
2009		Casimir Pulaski	Puola-Liettua	Pelasti George Washingtonin hengen vuonna 1777 ja kuoli myöhemmin Yhdysvaltain vapaussodassa. Pidetään myös Amerikan ratsuväen perustajana. Kuoli Savannahin piirityksen jälkimainingeissa vuonna 1779. Myönnettiin postuumisti.[12][13]
2014		Bernardo de Gálvez	Espanja	Tuki Yhdysvaltoja sen vapaussodassa ja "riskeerasi oman henkensä amerikkalaisten vapauden vuoksi". Myönnettiin postuumisti.[14]