Yliluonnollinen

Yliluonnollinen tarkoittaa luonnonlakeja noudattamatonta, luonnontieteellistä selitystä vailla olevaa, normaalin tai luonnollisen rajat ylittävää tai paranormaalia.^[1][2]

Jeesus kävelee veden päällä. Monet yliluonnolliset ilmiöt liitetään Jeesukseen.

Usko yliluonnolliseen eli supernaturalismi liittyy yleisesti uskonnon muotoihin. Varhaiskantaisissa kulttuureissa on yleistä animismi eli käsitys maailmassa vaikuttavista henkiolennoista tai jumalolennoista.^[3] Ihmisillä tämä henkiaines on sielu, jonka ajatellaan jäävän jäljelle ruumiin kuoltua.^[4]

Aivot ja yliluonnollinen

Ohimolohkon kohtaukset voivat tuottaa ihmisissä poikkeavia tuntemuksia, jotka tulkitaan uskonnollisina kokemuksina. Tietyissä kokeissa on aivojen kuorialueita ärsyttämällä pyritty vaikuttamaan näiden tuntemusten syntyyn. Heikon magneettikentän avulla tehdyissä kokeissa osallistujat ovat kertoneet kokeneensa esimerkiksi näkymättömän henkilön läsnäoloa, kirkasta valoa tai ykseyttä kaikkeuden kanssa.^[5] Tutkijoiden oletuksen mukaan koettu näkymätön henkilö voidaan kokijan elämänhistoriasta riippuen tulkita esimerkiksi aaveeksi, avaruusolennoksi, enkeliksi tai jumalaksi.^[6][7]

Kriitikoiden mukaan kokeiden toistettavuus on ollut ongelmallista. Heidän mukaansa käytetty magneettikenttä on myös liian heikko tuottamaan muutoksia aivojen toiminnassa.^[7] Naturalistien mukaan kokemusten kohteina olevat yliluonnolliset olennot voidaan selittää ihmisen aivotoimintaan pohjautuvan mielikuvituksen tuotteina.^[8]

Yliluonnollisen arvostelua

Marjaana Lindemanin johtaman tutkimuksen ”Taikauskon vetovoima” (2006) mukaan käsitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai taikuudeksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. Lindeman kysyy: ”Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi?" Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä”, Lindeman sanoi.^[9]

Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua joidenkin ihmisten yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin. Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla oli vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä.^[9]

Kia Aarnion väitöskirjan (2007) mukaan paranormaaleihin ilmiöihin uskovat sekoittivat ydintietoa enemmän kuin skeptikot. Empiirisessä tutkimuksessa paranormaaleja uskomuksia selitti parhaiten intuitiivinen ajattelu. Naisten runsaammat paranormaalit uskomukset miehiin verrattuna selittyivät osittain naisten runsaammalla intuitiivisella ajattelulla ja vähäisemmällä analyyttisellä ajattelulla. Aarnion mukaan paranormaalien uskomusten liittyminen ennemminkin intuitiiviseen ajatteluun kuin huonoon analyyttiseen ajatteluun selittää miksi paranormaalit uskomukset eivät välttämättä häviä koulutuksen, tieteellisen tiedon ja rationaalisen ajattelun myötä.^[10]

Suomalainen skeptikkoyhdistys Skepsis ry maksaa 20 000 euroa sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön.^[11]

Katso myös

• Ateismi
• Materialismi