ääri

Katso myös: aari, Aari

Suomi

Substantiivi

ääri (26)

1. alueen, tilan, mitan tai muun sellaisen suurimman ulottuvuuden konkreettinen tai kuvaannollinen raja

   Ennen kaukomaat olivat merien äärissä.

   Vesi on kohonnut patoaltaan viimeiseen ääreen.

   Lasi on ääriään myöten täysi.

   Mielialat vaihtelivat äärestä toiseen.

2. Sanan paikallissijoja käytetään adverbeinä ja adpositioina ilmaisemaan jonkin luona tapahtuvaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːri/, [ˈæːri]
• tavutus: ää‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ääri	ääret
genetiivi	äären	äärten äärien
partitiivi	äärtä	ääriä
akkusatiivi	ääri; äären	ääret
sisäpaikallissijat
inessiivi	ääressä	äärissä
elatiivi	äärestä	ääristä
illatiivi	ääreen	ääriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	äärellä	äärillä
ablatiivi	ääreltä	ääriltä
allatiivi	äärelle	äärille
muut sijamuodot
essiivi	äärenä	äärinä
translatiivi	ääreksi	ääriksi
abessiivi	äärettä	äärittä
instruktiivi	–	äärin
komitatiivi	–	äärine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ääre-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	äär-

Käännökset

1. alueen, tilan, mitan tai muun sellaisen suurimman ulottuvuuden konkreettinen tai kuvaannollinen raja

englanti: verge

Liittyvät sanat

• laita
• loppu

Johdokset

• adjektiivit: äärellinen, ääretön, äärimmäinen
• adverbit: äärellisesti, äärettömästi
• substantiivit: äärellisyys, ääretön

Yhdyssanat

maanääri, ääriaines, ääriajattelu, äärialue, ääriarvo, ääriasema, ääriasento, ääriesimerkki, ääri-ilmiö, äärijohdin, äärijärjestö, äärikarismaattisuus, äärikonservatiivi, äärilaita, ääriliike, äärimuslimi, äärioikeisto, ääriolosuhde, ääriosa, ääripiste, ääripää, ääriraja, ääriryhmä, äärisuunta, äärisää, ääritapaus, ääritila, äärivalot, äärivasemmisto, ääriviiva, ääriväli

Aiheesta muualla

• ääri Kielitoimiston sanakirjassa