-io

Suomi

Suffiksi

-io (etuvokaalinen muoto -iö)

1. verbeistä ja nomineista substantiiveja muodostava johdin, joiden merkitykset ovat yleensä

   yksilöä tarkoittavia

   olio, eliö, ilkiö

   paikkaa ilmaisevia

   kylmiö, lämpiö, kahvio

Huomautukset

• Johdin liittyy kantasanan (vahvaan) vokaalivartaloon, jonka lyhyt tai pitkä vokaaliaines jää pois johtimen edeltä:

  siittää (vahva vokaalivartalo siitt|ä-) + -iö → siittiö

  siitä ((vahva) vokaalivartalo sik|iä-) + -iö → sikiö

  lehti (vahva vokaalivartalo leht|e-) + -iö → lehtiö

  soikea (vartalo soik|ea-) + -io → soikio

  loinen (vartalo lois|e-) + -io → loisio

Liittyvät sanat

• Luokka Suomen kielen iO-nominit

Lähteet

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 204 iO-sanat

Latina

Suffiksi

-iō

1. muodostaa verbistä tekemistä tai tekemisen tulosta ilmaisevan substantiivin; liitetään verbin partisiipin perfektin vartaloon

   coquō 'keittää', coct|us → coctiō 'keitos; keittäminen'