coctio

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	coctiō	coctiōnēs
akkusatiivi	coctiōnem	coctiōnēs
genetiivi	coctiōnis	coctiōnum
datiivi	coctiōnī	coctiōnibus
ablatiivi	coctiōne	coctiōnibus

coctiō f. (3)

1. keitos; keittäminen

Etymologia

coct- (partisiipin perfektin vartalo verbistä coquō) + -iō