loisio

Suomi

Substantiivi

loisio (3)

1. yksisoluisiin alkueläimiin kuuluva loinen, parasiitti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loisio	loisiot
genetiivi	loision	loisioiden loisioitten
partitiivi	loisiota	loisioita
akkusatiivi	loisio; loision	loisiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	loisiossa	loisioissa
elatiivi	loisiosta	loisioista
illatiivi	loisioon	loisioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loisiolla	loisioilla
ablatiivi	loisiolta	loisioilta
allatiivi	loisiolle	loisioille
muut sijamuodot
essiivi	loisiona	loisioina
translatiivi	loisioksi	loisioiksi
abessiivi	loisiotta	loisioitta
instruktiivi	–	loisioin
komitatiivi	–	loisioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loisio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi loinen (vokaalivartalo loise- ) + johdin -io^[1]

Käännökset

1. parasiitti

Ks. loinen

Liittyvät sanat

Synonyymit

• loiseliö

Yhdyssanat

• horkkaloisio, malarialoisio

Verbit

• loisia

Aiheesta muualla

• loisio Kielitoimiston sanakirjassa