Pekka

Katso artikkeli Pekka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Erisnimi

Pekka (9-A)

1. miehen etunimi
2. suomalainen sukunimi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	Pekka	Pekat
genetiivi	Pekan	Pekkojen (Pekkain)
partitiivi	Pekkaa	Pekkoja
akkusatiivi	Pekka; Pekan	Pekat
sisäpaikallissijat
inessiivi	Pekassa	Pekoissa
elatiivi	Pekasta	Pekoista
illatiivi	Pekkaan	Pekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	Pekalla	Pekoilla
ablatiivi	Pekalta	Pekoilta
allatiivi	Pekalle	Pekoille
muut sijamuodot
essiivi	Pekkana	Pekkoina
translatiivi	Pekaksi	Pekoiksi
abessiivi	Pekatta	Pekoitta
instruktiivi	–	Pekoin
komitatiivi	–	Pekkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	Peka-
vahva vartalo	Pekka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< Peter, Petrus^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

onnenpekka, resupekka

Idiomit

• ei (ole) pekkaa pahempi
  1. sanotaan, kun joku tai jokin ei jää muita huonommaksi ja on myös hyvä