aallokko

Suomi

Substantiivi

aallokko (4-A)

1. yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike

   Järvellä oli eilen kova aallokko, ja veneemme oli vähällä kaatua.

   Vilja aaltoilee tuulessa, koko maisema on yhtä aallokkoa.

2. (kuvaannollisesti) vaihtelu

   Mielialani on jatkuvaa aallokkoa, välillä alamäkeä ja kohta taas jyrkkää ylämäkeä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːlːokːo/
• tavutus: aal‧lok‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aallokko	aallokot
genetiivi	aallokon	aallokoiden aallokoitten aallokkojen
partitiivi	aallokkoa	aallokkoja aallokoita
akkusatiivi	aallokko; aallokon	aallokot
sisäpaikallissijat
inessiivi	aallokossa	aallokoissa
elatiivi	aallokosta	aallokoista
illatiivi	aallokkoon	aallokkoihin aallokoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aallokolla	aallokoilla
ablatiivi	aallokolta	aallokoilta
allatiivi	aallokolle	aallokoille
muut sijamuodot
essiivi	aallokkona	aallokkoina aallokoina
translatiivi	aallokoksi	aallokoiksi
abessiivi	aallokotta	aallokoitta
instruktiivi	–	aallokoin
komitatiivi	–	aallokkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aalloko-
vahva vartalo	aallokko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

sana aalto (heikko vartalo aallo- ) + johdin -kko

Käännökset

1. yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike

englanti: surf pohjoissaame: bárut, bárusteapmi ruotsi: sjögång, sjö

thai: คลื่น viro: lainetus

Liittyvät sanat

• aalto, aallokkoinen
• maininki

Synonyymit

• laineet, aallot, merenkäynti

Yhdyssanat

myötäaallokko, peräaallokko, ristiaallokko, sivuaallokko, vasta-aallokko

Aiheesta muualla

• aallokko Kielitoimiston sanakirjassa
• aallokko Tieteen termipankissa

Lähteet

• Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 4-A)