aatra

Katso artikkeli Aatra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

aatra (9)

1. puinen maanmuokkausväline, jonka metallinen aura syrjäytti
2. (murteellinen) aura

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːt̪rɑ/
• tavutus: aat‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aatra	aatrat
genetiivi	aatran	aatrojen (aatrain)
partitiivi	aatraa	aatroja
akkusatiivi	aatra; aatran	aatrat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aatrassa	aatroissa
elatiivi	aatrasta	aatroista
illatiivi	aatraan	aatroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aatralla	aatroilla
ablatiivi	aatralta	aatroilta
allatiivi	aatralle	aatroille
muut sijamuodot
essiivi	aatrana	aatroina
translatiivi	aatraksi	aatroiksi
abessiivi	aatratta	aatroitta
instruktiivi	–	aatroin
komitatiivi	–	aatroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aatra-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. puinen maanmuokkausväline, jonka metallinen aura syrjäytti

englanti: ard ranska: araire

saksa: Pflug m., Haken m. viro: ader; (murteellinen) sahk

Liittyvät sanat

Synonyymit

• sahra, hankoaura

Alakäsitteet

• aatran osia olivat maata möyhentävä hanko eli perä, vetoa varten aisat, ohjausta varten sarvet eli kurki ja joissakin tyypeissä oli maata kääntävä luotin
• aatratyyppejä olivat paloaura eli kaskuri ja peltoaatra

Aiheesta muualla

• aatra Kielitoimiston sanakirjassa