hanko

Suomi

Substantiivi

hanko (1-G) (monikko hangot)

1. haarapäinen työväline, heinähanko

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑŋko/
• tavutus: han‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hanko	hangot
genetiivi	hangon	hankojen
partitiivi	hankoa	hankoja
akkusatiivi	hanko; hangon	hangot
sisäpaikallissijat
inessiivi	hangossa	hangoissa
elatiivi	hangosta	hangoista
illatiivi	hankoon	hankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hangolla	hangoilla
ablatiivi	hangolta	hangoilta
allatiivi	hangolle	hangoille
muut sijamuodot
essiivi	hankona	hankoina
translatiivi	hangoksi	hangoiksi
abessiivi	hangotta	hangoitta
instruktiivi	–	hangoin
komitatiivi	–	hankoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hango-
vahva vartalo	hanko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• johdos sanasta hanka^[1]

Käännökset

1. työväline

englanti: pitchfork kroatia: vile f. (monikollinen) liivi: ang ruotsi: högaffel

turkki: yaba, çatal ukraina: вила (monikollinen) venäjä: навильник m. viro: hang

Liittyvät sanat

• talikko

Johdokset

• substantiivit: hankoaminen
• verbit: hangoitella, hangota

Yhdyssanat

hangonvarsi, hankoaura, heinähanko, hiilihanko

Aiheesta muualla

• hanko Kielitoimiston sanakirjassa