aave

Suomi

Substantiivi

aave (48)

1. aineeton uskomusolento, haamu, kummitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːʋeˣ/
• tavutus: aa‧ve

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aave	aaveet
genetiivi	aaveen	aaveiden aaveitten
partitiivi	aavetta	aaveita
akkusatiivi	aave; aaveen	aaveet
sisäpaikallissijat
inessiivi	aaveessa	aaveissa
elatiivi	aaveesta	aaveista
illatiivi	aaveeseen	aaveisiin aaveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aaveella	aaveilla
ablatiivi	aaveelta	aaveilta
allatiivi	aaveelle	aaveille
muut sijamuodot
essiivi	aaveena	aaveina
translatiivi	aaveeksi	aaveiksi
abessiivi	aaveetta	aaveitta
instruktiivi	–	aavein
komitatiivi	–	aaveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aavee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aavet-

Käännökset

1. aineeton uskomusolento, kummitus, henkinäky

englanti: ghost, spirit espanja: fantasma m. italia: spettro latina: larva f. ranska: fantôme m., spectre m.

ruotsi: spöke, fantom saksa: Gespenst n., Geist m. turkki: hayalet venäjä: призрак viro: vaimu

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aavejuna, aavekaupunki, aavekipu, aavelaiva, aavesärky

Johdokset

• adjektiivit: aavemainen

Idiomit

• olla kalpea kuin aave = olla kalpea; olla iholtaan tavallista valkoisempi
• olla kuin aaveen nähnyt = olla pelästyneen näköinen

Aiheesta muualla

• aave Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1107, 1543 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Lähteet

• Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 48)