ablegen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	legst ab
ind. prees. y. 3. p.	legt ab
ind. imperf. y. 3. p.	legte ab
part. perf.	abgelegt
apuverbi	haben

ab|legen

1. laskea, panna
2. riisuutua, riisua (päällysvaatteet)
3. päästä eroon jostakin (tavasta yms.)
4. funktioverbi, jonka mukana oleva substantiivi kertoo koko fraasin merkityksen; tehdä, suorittaa

   einen Kurs ~ suorittaa kurssi

   ein Examen ~ suorittaa tentti, käydä tentissä

   einen Eid ~ vannoa vala

   ein Bekenntnis ~ tunnustaa

   ein Geständnis ~ tunnustaa

Etymologia

ab- + legen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Ablage, Ableger