afta

Suomi

Substantiivi

afta (9)

1. suuontelon limakalvolle syntyvä, tyypillisesti kivulias, haavauma (Stomatitis aphthosa)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑft̪ɑ/
• tavutus: af‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	afta	aftat
genetiivi	aftan	aftojen (aftain)
partitiivi	aftaa	aftoja
akkusatiivi	afta; aftan	aftat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aftassa	aftoissa
elatiivi	aftasta	aftoista
illatiivi	aftaan	aftoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aftalla	aftoilla
ablatiivi	aftalta	aftoilta
allatiivi	aftalle	aftoille
muut sijamuodot
essiivi	aftana	aftoina
translatiivi	aftaksi	aftoiksi
abessiivi	aftatta	aftoitta
instruktiivi	–	aftoin
komitatiivi	–	aftoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	afta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Stomatitis aphthosa

englanti: aphtha italia: afta f. kreikka: άφθα f. muinaiskreikka: ἄφθα f.

ranska: aphte m. ruotsi: afte n. saksa: Aphthe f. turkki: aft

Aiheesta muualla

• afta Kielitoimiston sanakirjassa
• afta Tieteen termipankissa

Italia

Substantiivi

afta f.

1. afta