aho

Suomi

Substantiivi

aho (1)

1. nurmettunut viljelemätön pelto, joka vielä ei ole ehtinyt metsittyä

   Monet ahot ovat muinaisia kaskimaita, joiden viljelystä on luovuttu.

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aho	ahot
genetiivi	ahon	ahojen
partitiivi	ahoa	ahoja
akkusatiivi	aho; ahon	ahot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ahossa	ahoissa
elatiivi	ahosta	ahoista
illatiivi	ahoon	ahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aholla	ahoilla
ablatiivi	aholta	ahoilta
allatiivi	aholle	ahoille
muut sijamuodot
essiivi	ahona	ahoina
translatiivi	ahoksi	ahoiksi
abessiivi	ahotta	ahoitta
instruktiivi	–	ahoin
komitatiivi	–	ahoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuivahko viljelemätön maa, joka vielä ei ole ehtinyt metsittyä

englanti: glade ruotsi: glänta, glad, övergiven sved

viro: sööt; aas

Liittyvät sanat

• kaskeaminen, kaski
• kesanto
• niitty

Yhdyssanat

ahomansikka, ahoniitty, aho-orvokki, ahopukinjuuri, ahosuolaheinä

Aiheesta muualla

• aho Kielitoimiston sanakirjassa
• aho Tieteen termipankissa

Baski

Substantiivi

aho

1. suu