aie

Suomi

Substantiivi

aie (48-D) (monikko aikeet)

1. aikomus
2. tarkoitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯eˣ/, [ˈɑ̝i̯e̞ˣ]
• tavutus: ai‧e

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aie	aikeet
genetiivi	aikeen	aikeiden aikeitten
partitiivi	aietta	aikeita
akkusatiivi	aie; aikeen	aikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	aikeessa	aikeissa
elatiivi	aikeesta	aikeista
illatiivi	aikeeseen	aikeisiin aikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aikeella	aikeilla
ablatiivi	aikeelta	aikeilta
allatiivi	aikeelle	aikeille
muut sijamuodot
essiivi	aikeena	aikeina
translatiivi	aikeeksi	aikeiksi
abessiivi	aikeetta	aikeitta
instruktiivi	–	aikein
komitatiivi	–	aikeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aikee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aiet-

Käännökset

1. aikomus

saksa: Vorhaben n.

unkari: szándék, (akarat)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (aikomus) tuuma

Johdokset

• aiesopimus

Yhdyssanat

• aiepöytäkirja, aiesopimus, matka-aie

Aiheesta muualla

• aie Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

aie

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta aia

Muinaisranska

Substantiivi

aie f.

1. rinnakkaismuoto sanasta aide

Lähteet

• Godefroy, Frédéric: Dictionnaire de l'ancienne langue française et de tous ses dialectes du IXe au XVe siècle (1881): aie

Ranska

Verbi

aie

1. subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä avoir
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä avoir