ainut

Suomi

Adjektiivi

ainut (44) (ei vertailuasteita)

1. ainoa

   Laatikossa ei ollut yhtä ainutta ehjää sukkaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯nut̪/
• tavutus: ai‧nut

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ainut	–
genetiivi	–	–
partitiivi	ainutta	–
akkusatiivi	ainut; –	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	–
elatiivi	–	–
illatiivi	–	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	–
ablatiivi	–	–
allatiivi	–	–
muut sijamuodot
essiivi	–	–
translatiivi	–	–
abessiivi	–	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

• Muissa sijoissa käytetään sanan ainoa taivutusmuotoja.

Etymologia

• vanha germaaninen laina^[1]

Aiheesta muualla

• ainut Kielitoimiston sanakirjassa
• ainut Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

Katso artikkeli Ainut Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

ainut

1. monikon nominatiivimuoto sanasta ainu
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta ainu