aioni

Suomi

Substantiivi

aioni (6)

1. (pitkä) ajanjakso
2. (geologia) geologisen ajanlaskun satoja tai tuhansia miljoonia vuosia käsittävä, korkein taso. Aionit jaetaan edelleen maailmankausiin

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯oni/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aioni	aionit
genetiivi	aionin	aionien aioneiden aioneitten
partitiivi	aionia	aioneita aioneja
akkusatiivi	aioni; aionin	aionit
sisäpaikallissijat
inessiivi	aionissa	aioneissa
elatiivi	aionista	aioneista
illatiivi	aioniin	aioneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aionilla	aioneilla
ablatiivi	aionilta	aioneilta
allatiivi	aionille	aioneille
muut sijamuodot
essiivi	aionina	aioneina
translatiivi	aioniksi	aioneiksi
abessiivi	aionitta	aioneitta
instruktiivi	–	aionein
komitatiivi	–	aioneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aioni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• muinaiskreikan sanasta αἰών (aiốn) ’elinikä, sukupolvi, ikuisuus’

Käännökset

2. geologisen ajanlaskun korkein taso

englanti: eon espanja: eón m.

italia: eone m. ranska: éon m.

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• eoni

Vieruskäsitteet

• maailmankausi, kausi, epookki

Alakäsitteet

• fanerotsooinen, proterotsooinen, arkeeinen