epookki

Suomi

Substantiivi

epookki (5-A)

1. historiallinen aikakausi, (ajan)jakso, vaihe
2. (näyttämötaiteet, elokuva) lyhentymä sanasta epookkidraama

   puhdasta epookkia

3. ajanlaskun kiintopiste, ajankohta, käännekohta, josta uusi aikakausi alkaa
4. (geologia) geologisen ajanlaskun miljoonia vuosia käsittävä taso; muodostavat kauden

   pleistoseeniepookki, holoseeniepookki

   Jotkut tieteilijät pitävät meneillään olevaa geologista epookkia androposeenina.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepoːkːi/
• tavutus: e‧pook‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	epookki	epookit
genetiivi	epookin	epookkien (epookkein)
partitiivi	epookkia	epookkeja
akkusatiivi	epookki; epookin	epookit
sisäpaikallissijat
inessiivi	epookissa	epookeissa
elatiivi	epookista	epookeista
illatiivi	epookkiin	epookkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	epookilla	epookeilla
ablatiivi	epookilta	epookeilta
allatiivi	epookille	epookeille
muut sijamuodot
essiivi	epookkina	epookkeina
translatiivi	epookiksi	epookeiksi
abessiivi	epookitta	epookeitta
instruktiivi	–	epookein
komitatiivi	–	epookkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	epooki-
vahva vartalo	epookki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. historiallinen aikakausi, (ajan)jakso, vaihe

englanti: epoch

ranska: époque f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• epookkidraama, epookkielokuva, epookkinäytelmä

Vieruskäsitteet

• aioni, maailmankausi, kausi

Aiheesta muualla

• epookki Kielitoimiston sanakirjassa
• epookki Tieteen termipankissa