alakulo

Suomi

Substantiivi

alakulo (1)

1. apaattinen tunnetila; masennusta lievempi asia

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlɑˌkulo/
• tavutus: a‧la‧ku‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alakulo	alakulot
genetiivi	alakulon	alakulojen
partitiivi	alakuloa	alakuloja
akkusatiivi	alakulo; alakulon	alakulot
sisäpaikallissijat
inessiivi	alakulossa	alakuloissa
elatiivi	alakulosta	alakuloista
illatiivi	alakuloon	alakuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alakulolla	alakuloilla
ablatiivi	alakulolta	alakuloilta
allatiivi	alakulolle	alakuloille
muut sijamuodot
essiivi	alakulona	alakuloina
translatiivi	alakuloksi	alakuloiksi
abessiivi	alakulotta	alakuloitta
instruktiivi	–	alakuloin
komitatiivi	–	alakuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	alakulo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista ala- ja kulo

Liittyvät sanat

• alakuloisuus

Johdokset

• adjektiivit: alakuloinen

Aiheesta muualla

• alakulo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa