alkaja

Suomi

Substantiivi

alkaja (10)

1. henkilö, joka on vasta aloittanut jonkin

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlkɑjɑ/
• tavutus: al‧ka‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alkaja	alkajat
genetiivi	alkajan	alkajien (alkajain)
partitiivi	alkajaa	alkajia
akkusatiivi	alkaja; alkajan	alkajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	alkajassa	alkajissa
elatiivi	alkajasta	alkajista
illatiivi	alkajaan	alkajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alkajalla	alkajilla
ablatiivi	alkajalta	alkajilta
allatiivi	alkajalle	alkajille
muut sijamuodot
essiivi	alkajana	alkajina
translatiivi	alkajaksi	alkajiksi
abessiivi	alkajatta	alkajitta
instruktiivi	–	alkajin
komitatiivi	–	alkajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	alkaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi alkaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka on vasta aloittanut jonkin

englanti: beginner, starter

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

vasta-alkaja

Aiheesta muualla

• alkaja Kielitoimiston sanakirjassa