antiikki

Katso artikkeli Antiikki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

antiikki (5-A)^[1]

1. (historia) muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuuri; aika jolloin ne kukoistivat, vanha aika, antiikin aika
2. erilaisia tyylejä noudatteleva vanha arvoesineistö; antiikkiesine(et)

   Taiteen ja antiikin keräilijä

   Huutokaupassa myytiin antiikkia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnt̪iːkːi/
• tavutus: an‧tiik‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	antiikki	antiikit
genetiivi	antiikin	antiikkien (antiikkein)
partitiivi	antiikkia	antiikkeja
akkusatiivi	antiikki; antiikin	antiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi	antiikissa	antiikeissa
elatiivi	antiikista	antiikeista
illatiivi	antiikkiin	antiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	antiikilla	antiikeilla
ablatiivi	antiikilta	antiikeilta
allatiivi	antiikille	antiikeille
muut sijamuodot
essiivi	antiikkina	antiikkeina
translatiivi	antiikiksi	antiikeiksi
abessiivi	antiikitta	antiikeitta
instruktiivi	–	antiikein
komitatiivi	–	antiikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	antiiki-
vahva vartalo	antiikki-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: antiikkinen

Synonyymit

• (1) vanha aika

Yhdyssanat

antiikkiesine, antiikkihuonekalu, antiikkikauppias, antiikkikynttilä, antiikkiliike, antiikkinahka, myöhäisantiikki

Aiheesta muualla

• antiikki Kielitoimiston sanakirjassa