apteekkari
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
apteekkari (6)
- henkilö, jolla on vaadittava tutkinto ja oikeus (apteekkioikeus) pitää apteekkia; historiallisesti apteekin omistaja ja lääkkeiden valmistaja; sana on jäänyt vanhanaikaiseksi ja pudonnut nykyhetken käytöstä, koska apteekkiala on muuttunut ja nykyään apteekeissa työskentelevät proviisorit ja farmaseutit
- 1800-luvulla apteekkarit valmistivat itse lääkeseokset.
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑpt̪eːkˌkɑri/
- tavutus: ap‧teek‧ka‧ri
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. henkilö, jolla on tutkinto ja oikeus pitää apteekkia
|
Aiheesta muualla
- apteekkari Kielitoimiston sanakirjassa
- apteekkari Suomen murteiden sanakirjassa
- apteekkari Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads