ara

Suomi

Katso artikkeli Ara Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

ara (9)

1. varsinaisiin papukaijoihin lukeutuvaan Keski- ja Etelä-Amerikassa elävään sukuun (Ara) kuuluva lintu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ara	arat
genetiivi	aran	arojen (arain)
partitiivi	araa	aroja
akkusatiivi	ara; aran	arat
sisäpaikallissijat
inessiivi	arassa	aroissa
elatiivi	arasta	aroista
illatiivi	araan	aroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aralla	aroilla
ablatiivi	aralta	aroilta
allatiivi	aralle	aroille
muut sijamuodot
essiivi	arana	aroina
translatiivi	araksi	aroiksi
abessiivi	aratta	aroitta
instruktiivi	–	aroin
komitatiivi	–	aroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• vrt. tieteellinen nimi < tupin onomatopoeettinen ará' ^[1]

Käännökset

1. lintu

englanti: macaw espanja: ara m. italia: ara f.

tanska: ara yl. viro: aara

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: aranen, aratti

Yhdyssanat

bolivianara, brasilianara, haitinara, hyasinttiara, indigoara, joikuara, panamanara, parananara, pikkuara, puna-ara, savanniara, sepelara, siniara, sinikelta-ara, sinikurkkuara, sinipääara, smaragdiara, vihersiipiara

Espanja

Substantiivi

ara f. (monikko aras)

1. alttari

Liittyvät sanat

Synonyymit

• altar

Substantiivi

ara m. (monikko aras)

1. (amerikanespanjaa) arapapukaija

Indonesia

Substantiivi

ara

1. aitoviikunapuu
2. viikunansyöjä (Sphecotheres viridis)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• burung-ara

Italia

Substantiivi

ara f. (monikko are[luo])

1. ara

Tanska

Substantiivi

ara yl. (yks. määr. araen [luo], mon. epämäär. araer [luo], mon. määr. araerne [luo])

1. ara

Viro

Adjektiivi

ara

1. yksikön genetiivimuoto sanasta arg