argumentti

Katso artikkeli Argumentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

argumentti (5)

1. looginen, perusteltu todistus tai mielipide
2. (matematiikka) funktion vapaa muuttuja, josta funktion arvo riippuu
3. (matematiikka) kompleksiluvun vaihekulma
4. (tietotekniikka) komentoriviltä käynnistettäessä tietokoneohjelmalle annettu parametri, vipu
5. (ohjelmointi) muuttuja, jolla välitetään tietoa funktiolle eli aliohjelmalle

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrguˌment̪ːi/
• tavutus: ar‧gu‧ment‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	argumentti	argumentit
genetiivi	argumentin	argumenttien (argumenttein)
partitiivi	argumenttia	argumentteja
akkusatiivi	argumentti; argumentin	argumentit
sisäpaikallissijat
inessiivi	argumentissa	argumenteissa
elatiivi	argumentista	argumenteista
illatiivi	argumenttiin	argumentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	argumentilla	argumenteilla
ablatiivi	argumentilta	argumenteilta
allatiivi	argumentille	argumenteille
muut sijamuodot
essiivi	argumenttina	argumentteina
translatiivi	argumentiksi	argumenteiksi
abessiivi	argumentitta	argumenteitta
instruktiivi	–	argumentein
komitatiivi	–	argumentteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	argumenti-
vahva vartalo	argumentti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. looginen, perusteltu todistus tai mielipide

englanti: argument ido: argumento puola: argument

ranska: argument m. ruotsi: argument unkari: érv, bizonyíték, argumentum

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: argumentoida

Yhdyssanat

argumenttirakenne

Aiheesta muualla

• argumentti Kielitoimiston sanakirjassa
• argumentti Tieteen termipankissa