arina

Suomi

Substantiivi

arina (13)

1. puusta, metallista (levy, ristikko, ritilä), betonista tms. tehty alusrakenne

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrinɑ/
• tavutus: a‧ri‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arina	arinat
genetiivi	arinan	arinoiden arinoitten arinojen (arinain)
partitiivi	arinaa	arinoita arinoja
akkusatiivi	arina; arinan	arinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	arinassa	arinoissa
elatiivi	arinasta	arinoista
illatiivi	arinaan	arinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arinalla	arinoilla
ablatiivi	arinalta	arinoilta
allatiivi	arinalle	arinoille
muut sijamuodot
essiivi	arinana	arinoina
translatiivi	arinaksi	arinoiksi
abessiivi	arinatta	arinoitta
instruktiivi	–	arinoin
komitatiivi	–	arinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	arina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. eräänlainen alusrakenne

englanti: grate

turkki: odun ızgarası

Liittyvät sanat

• grilliarina
• hiekkapeti
• hirsiarina
• paistoarina
• peruslaatta

Yhdyssanat

• arinakääpä

Aiheesta muualla

• arina Kielitoimiston sanakirjassa