armahdus

Katso artikkeli Armahdus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

armahdus (39)

1. (oikeustiede) se, että armahdetaan; oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrmɑhdus/
• tavutus: ar‧mah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	armahdus	armahdukset
genetiivi	armahduksen	armahdusten armahduksien
partitiivi	armahdusta	armahduksia
akkusatiivi	armahdus; armahduksen	armahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	armahduksessa	armahduksissa
elatiivi	armahduksesta	armahduksista
illatiivi	armahdukseen	armahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	armahduksella	armahduksilla
ablatiivi	armahdukselta	armahduksilta
allatiivi	armahdukselle	armahduksille
muut sijamuodot
essiivi	armahduksena	armahduksina
translatiivi	armahdukseksi	armahduksiksi
abessiivi	armahduksetta	armahduksitta
instruktiivi	–	armahduksin
komitatiivi	–	armahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	armahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	armahdus-

Etymologia

• verbi armahtaa (heikko vartalo armahda- ) + johdin -us

Käännökset

1. oikeudenkäytön käytäntö, jossa hallitsija tai ylempi oikeusaste voi vapauttaa tuomitun rikollisen rangaistuksesta tai sen osasta, tai lieventää rangaistusta

ruotsi: benådning saksa: Gnadenbefugnis

turkki: af

Liittyvät sanat

• amnestia
• armo
• anteeksianto
• yleinen armahdus

Yhdyssanat

armahdusanomus

Aiheesta muualla

• armahdus Kielitoimiston sanakirjassa