arpi

Suomi

Substantiivi

arpi (7-E)

Katso artikkeli Arpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. haavan tai muun viottuman seurauksena kehittyvän arpikudoksen muodostama jälki iholla

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrpi/
• tavutus: ar‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arpi	arvet
genetiivi	arven	arpien (arpein)
partitiivi	arpea	arpia
akkusatiivi	arpi; arven	arvet
sisäpaikallissijat
inessiivi	arvessa	arvissa
elatiivi	arvesta	arvista
illatiivi	arpeen	arpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arvella	arvilla
ablatiivi	arvelta	arvilta
allatiivi	arvelle	arville
muut sijamuodot
essiivi	arpena	arpina
translatiivi	arveksi	arviksi
abessiivi	arvetta	arvitta
instruktiivi	–	arvin
komitatiivi	–	arpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	arve-
vahva vartalo	arpe-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. haavan tai muun viottuman seurauksena kehittyvän arpikudoksen muodostama jälki iholla

englanti: scar espanja: cicatriz georgia: ნაიარევი hollanti: litteken n. ido: cikatro islanti: ör n. italia: cicatrice f. japani: 傷跡, 傷痕 kroatia: ožiljak m. liettua: randas m. portugali: cicatriz f. puola: blizna f.

ranska: cicatrice f. ruotsi: ärr saksa: Narbe f. serbia: ожиљак, ožiljak sloveeni: brazgotina f. tanska: ar tšekki: jizva f. turkki: skar unkari: sebhely venäjä: рубец m., шрам m. viro: arm

Liittyvät sanat

• arpinen
• arpisuus

Johdokset

• verbit: arpeutua

Yhdyssanat

arpikudos, arpinaama, leikkausarpi, raskausarpi, rokonarpi, rokotusarpi

Anagrammit

pari, ripa

Aiheesta muualla

• arpi Kielitoimiston sanakirjassa
• arpi Tieteen termipankissa
• arpi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa