asuja

Suomi

Substantiivi

asuja (10)

1. asukas

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsujɑ/
• tavutus: a‧su‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asuja	asujat
genetiivi	asujan	asujien (asujain)
partitiivi	asujaa	asujia
akkusatiivi	asuja; asujan	asujat
sisäpaikallissijat
inessiivi	asujassa	asujissa
elatiivi	asujasta	asujista
illatiivi	asujaan	asujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asujalla	asujilla
ablatiivi	asujalta	asujilta
allatiivi	asujalle	asujille
muut sijamuodot
essiivi	asujana	asujina
translatiivi	asujaksi	asujiksi
abessiivi	asujatta	asujitta
instruktiivi	–	asujin
komitatiivi	–	asujine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asuja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi asua + johdin -ja

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

omakotiasuja

Aiheesta muualla

• asuja Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

asuja

1. (tekijännimi) Kantaverbi asuma; yhdyssanoissa ja -ilmauksissa muuttaja

   tööle asuja - työhön johonkin muuttava; "työsiirtolainen

2. siirtolainen; uudisasukas

   Synonyymi ümberasuja, (vanh.) asunik

3. asukas

   Synonyymi elanik, asukas

Taivutus

• SVSSK 1 (ohutu)