asuma

Suomi

Substantiivi

asuma (10)

1. (yhdyssanan alkuosana) asumis-, asumiseen liittyvä

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsumɑ/
• tavutus: a‧su‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asuma	asumat
genetiivi	asuman	asumien (asumain)
partitiivi	asumaa	asumia
akkusatiivi	asuma; asuman	asumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	asumassa	asumissa
elatiivi	asumasta	asumista
illatiivi	asumaan	asumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asumalla	asumilla
ablatiivi	asumalta	asumilta
allatiivi	asumalle	asumille
muut sijamuodot
essiivi	asumana	asumina
translatiivi	asumaksi	asumiksi
abessiivi	asumatta	asumitta
instruktiivi	–	asumin
komitatiivi	–	asumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi asua + johdin -ma

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• asuma-alue, asumalähiö

Verbi

asuma

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä asua

Viro

Verbi

asuma (inf asuda, yks 3 asub)

1. sijaita, olla jossakin

   Uus sadam asub linnast väljas.

   Uusi satama sijaitsee kaupungin ulkopuolella.

   Helsingi asub peaaegu Tallinna vastas.

   Helsinki sijaitsee suunnilleen Tallinnaa vastapäätä.

   Haigla asub üle tee.

   Sairaala on tien toisella puolella.

   lennujaamas asuv pubi

   lentoasemalla oleva pubi

2. ryhtyä, ruveta, alkaa

   Asuti suvilat ehitama.

   Ryhdyttiin rakentamaan kesämökkiä.

3. asettua; järjestäytyä

   Poisid asusid rivisse.

   Pojat asettuivat riviin.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 27 (elama) elama

Liittyvät sanat

• asumine
• asukas, asunik
• asutus, asundus
• asuv
• asupaik, asukoht
• asutama, asustama

Yhdysverbit

• ümber asuma

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : asuma
• asuma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)