asuttaa

Suomi

Verbi

asuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. kansoittaa ja saattaa asutuksi asettumalla itse tai lähettämällä muita asukkaiksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsut̪ːɑːˣ/
• tavutus: a‧sut‧taa

Etymologia

• verbi asua (vartalo asu- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. kansoittaa ja saattaa asutuksi asettumalla itse tai lähettämällä muita asukkaiksi

englanti: inhabit, settle

Liittyvät sanat

asuttaminen, asutus

Johdokset

• substantiivit: asuttaja, asutus

Aiheesta muualla

• asuttaa Kielitoimiston sanakirjassa