asuttaja

Suomi

Substantiivi

asuttaja (10)

1. jotakin paikkaa asuttava henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsut̪ˌt̪ɑjɑ/
• tavutus: a‧sut‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asuttaja	asuttajat
genetiivi	asuttajan	asuttajien (asuttajain)
partitiivi	asuttajaa	asuttajia
akkusatiivi	asuttaja; asuttajan	asuttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	asuttajassa	asuttajissa
elatiivi	asuttajasta	asuttajista
illatiivi	asuttajaan	asuttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asuttajalla	asuttajilla
ablatiivi	asuttajalta	asuttajilta
allatiivi	asuttajalle	asuttajille
muut sijamuodot
essiivi	asuttajana	asuttajina
translatiivi	asuttajaksi	asuttajiksi
abessiivi	asuttajatta	asuttajitta
instruktiivi	–	asuttajin
komitatiivi	–	asuttajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asuttaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi asuttaa + johdin -ja

Käännökset

1. jotakin paikkaa asuttava henkilö

englanti: settler, colonizer

Aiheesta muualla

• asuttaja Kielitoimiston sanakirjassa