asutus

Katso artikkeli Asutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

asutus (39)

1. paikka tai alue, jolla asutaan pysyvästi

   Kylät ja kaupungit ovat asutuksia.

2. ihmisten pysyvä asuminen jollakin alueella

   Suomen asutus tiivistyy kasvukeskuksiin.

3. uuden asutuksen perustaminen, asuttaminen

   Siirtokarjalaisten asutuskysymys.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsut̪us/
• tavutus: a‧su‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asutus	asutukset
genetiivi	asutuksen	asutusten asutuksien
partitiivi	asutusta	asutuksia
akkusatiivi	asutus; asutuksen	asutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	asutuksessa	asutuksissa
elatiivi	asutuksesta	asutuksista
illatiivi	asutukseen	asutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asutuksella	asutuksilla
ablatiivi	asutukselta	asutuksilta
allatiivi	asutukselle	asutuksille
muut sijamuodot
essiivi	asutuksena	asutuksina
translatiivi	asutukseksi	asutuksiksi
abessiivi	asutuksetta	asutuksitta
instruktiivi	–	asutuksin
komitatiivi	–	asutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	asutus-

Etymologia

• verbi asuttaa (heikko vartalo asuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. asuttu paikka

englanti: settlement espanja: población, asentamiento italia: insediamento kroatia: naselje n., naseobina f. portugali: povoação f.

ruotsi: bebyggelse turkki: iskân, yerleşim venäjä: селение viro: asula

2. ihmisten asuminen

italia: insediamento

viro: asustus

Liittyvät sanat

asunto, asuttaja, asutuksellinen

Yhdyssanat

asutusalue, asutusasia, asutushistoria, asutuskartta, asutuskassa, asutuskerros, asutuskeskus, asutuslaina, asutuslainsäädäntö, asutuslöytö, asutusnimi, asutuspolitiikka, asutustila, asutustilallinen, asutustoiminta, asutusvyöhyke, asutusyksikkö, haja-asutus, huvila-asutus, kyläasutus, omakotiasutus, pika-asutus, raja-asutus, ruotsalaisasutus, siirtoasutus, siirtolaisasutus, suomalaisasutus, tienvarsiasutus, uudisasutus, vaara-asutus

Aiheesta muualla

• asutus Kielitoimiston sanakirjassa
• asutus Tieteen termipankissa

Viro

Substantiivi

asutus (gen asutuse, part asutust)

1. julkinen laitos

   Ministeeriumid, riiklikud ametid, koolid, kohtud, teatrid ja teised asutused. – Ministeriöt, valtion virastot, koulut, oikeudet, teatterit ja muut julkiset laitokset.

2. virasto, viranomainen; toimisto; järjestö tms.

   Fenno-Ugria Asutus – Fenno-Ugria järjestö

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 11 (harjutus) harjutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	asutus	asutused
genetiivi	asutuse	asutuste
partitiivi	asutust	asutusi
illatiivi	asutusse asutusesse	asutustesse asutusisse
inessiivi	asutuses	asutustes asutusis
elatiivi	asutusest	asutustest asutusist
allatiivi	asutusele	asutustele asutusile
adessiivi	asutusel	asutustel asutusil
ablatiivi	asutuselt	asutustelt asutusilt
translatiivi	asutuseks	asutusteks asutusiks
terminatiivi	asutuseni	asutusteni
essiivi	asutusena	asutustena
abessiivi	asutuseta	asutusteta
komitatiivi	asutusega	asutustega

Liittyvät sanat

allasutus, ametiasutus, julgeolekuasutus, hoolekandeasutus, õppeasutus, sihtasutus,

Paronyymi

• asustus

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : asutus
• asutus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)