autoilija

Suomi

Substantiivi

autoilija (12)

1. henkilö, joka autoilee

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯t̪oi̯ˌlijɑ/
• tavutus: au‧toi‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	autoilija	autoilijat
genetiivi	autoilijan	autoilijoiden autoilijoitten (autoilijain)
partitiivi	autoilijaa	autoilijoita
akkusatiivi	autoilija; autoilijan	autoilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	autoilijassa	autoilijoissa
elatiivi	autoilijasta	autoilijoista
illatiivi	autoilijaan	autoilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	autoilijalla	autoilijoilla
ablatiivi	autoilijalta	autoilijoilta
allatiivi	autoilijalle	autoilijoille
muut sijamuodot
essiivi	autoilijana	autoilijoina
translatiivi	autoilijaksi	autoilijoiksi
abessiivi	autoilijatta	autoilijoitta
instruktiivi	–	autoilijoin
komitatiivi	–	autoilijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	autoilija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka autoilee

englanti: driver

turkki: sürücü

Liittyvät sanat

• kuljettaja, kuski

Yhdyssanat

• ammattiautoilija, kilpa-autoilija, kuorma-autoilija, taksiautoilija, vuokra-autoilija

Aiheesta muualla

• autoilija Kielitoimiston sanakirjassa