auvo

Suomi

Substantiivi

auvo (1)

1. (ylätyyliä) onni, autuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯ʋo/
• tavutus: au‧vo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	auvo	auvot
genetiivi	auvon	auvojen
partitiivi	auvoa	auvoja
akkusatiivi	auvo; auvon	auvot
sisäpaikallissijat
inessiivi	auvossa	auvoissa
elatiivi	auvosta	auvoista
illatiivi	auvoon	auvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	auvolla	auvoilla
ablatiivi	auvolta	auvoilta
allatiivi	auvolle	auvoille
muut sijamuodot
essiivi	auvona	auvoina
translatiivi	auvoksi	auvoiksi
abessiivi	auvotta	auvoitta
instruktiivi	–	auvoin
komitatiivi	–	auvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	auvo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. onni, autuus

englanti: bliss

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: auvoisa, auvoinen

Aiheesta muualla

• auvo Kielitoimiston sanakirjassa