avio

Suomi

Substantiivi

avio (3)

1. avioliitto

   mennä avioon

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋio/
• tavutus: a‧vi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avio	aviot
genetiivi	avion	avioiden avioitten
partitiivi	aviota	avioita
akkusatiivi	avio; avion	aviot
sisäpaikallissijat
inessiivi	aviossa	avioissa
elatiivi	aviosta	avioista
illatiivi	avioon	avioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aviolla	avioilla
ablatiivi	aviolta	avioilta
allatiivi	aviolle	avioille
muut sijamuodot
essiivi	aviona	avioina
translatiivi	avioksi	avioiksi
abessiivi	aviotta	avioitta
instruktiivi	–	avioin
komitatiivi	–	avioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana saattaa liittyä ava-sanueeseen (avata, avo-, yms.). Aiemmin sanaa on pidetty myös germaanisena lainana.^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: -avioinen, aviollinen, avioton
• verbit: avioitua

Yhdyssanat

avio-oikeus, avio-onni, avioehto, avioelämä, avioero, avioeste, avioliitto, aviomies, aviopari, aviopetos, aviopuoliso, aviorikos, aviosiippa, aviosuhde, aviosääty, aviovaimo

Anagrammit

aivo, oiva

Aiheesta muualla

• avio Kielitoimiston sanakirjassa