bantu

Katso myös: Bantu

Katso artikkeli Bantut Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

bantu (1)

1. (harvinainen) mikä tahansa nigeriläis-kongolaisen kieliryhmän bantukielten alaryhmään kuuluva kieli
2. mitä tahansa edellisistä äidinkielenään käyttävä, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin oleva henkilö
3. (historia, nykyään halventava) apartheid-hallinnon käyttämä nimitys kenestä tahansa Etelä-Afrikassa asuneesta mustaihoisesta henkilöstä

Ääntäminen

• IPA: /ˈbɑnt̪u/
• tavutus: ban‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bantu	bantut
genetiivi	bantun	bantujen
partitiivi	bantua	bantuja
akkusatiivi	bantu; bantun	bantut
sisäpaikallissijat
inessiivi	bantussa	bantuissa
elatiivi	bantusta	bantuista
illatiivi	bantuun	bantuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bantulla	bantuilla
ablatiivi	bantulta	bantuilta
allatiivi	bantulle	bantuille
muut sijamuodot
essiivi	bantuna	bantuina
translatiivi	bantuksi	bantuiksi
abessiivi	bantutta	bantuitta
instruktiivi	–	bantuin
komitatiivi	–	bantuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bantu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kieli

englanti: Bantu

2. bantukieltä puhuva ihminen

englanti: Bantu

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• ganda, kongo, luba, ndonga, rwanda, swahili, xhosa, zulu

Synonyymit

• (kieli) bantukieli

Aiheesta muualla

• bantu Kielitoimiston sanakirjassa