bitti

Suomi

Substantiivi

bitti (5-C)

1. (tietotekniikka) datan pienin yksikkö; yksi binäärinen luku, jonka arvo on 1 tai 0

Ääntäminen

• IPA: [ˈbit̪ːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bitti	bitit
genetiivi	bitin	bittien (bittein)
partitiivi	bittiä	bittejä
akkusatiivi	bitti; bitin	bitit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bitissä	biteissä
elatiivi	bitistä	biteistä
illatiivi	bittiin	bitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bitillä	biteillä
ablatiivi	bitiltä	biteiltä
allatiivi	bitille	biteille
muut sijamuodot
essiivi	bittinä	bitteinä
translatiivi	bitiksi	biteiksi
abessiivi	bitittä	biteittä
instruktiivi	–	bitein
komitatiivi	–	bitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	biti-
vahva vartalo	bitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• englannin samaa tarkoittava bit ← binary unit

Käännökset

1. datan pienin mittayksikkö; yksi binäärinen luku, jonka arvo on 1 tai 0

englanti: bit

ranska: bit m.

Liittyvät sanat

• fitti

Vieruskäsitteet

• kubitti
• kutritti

Johdokset

• adjektiivit: -bittinen

Yhdyssanat

• bittiavaruus, bittikartta, bittinikkari, bittiraha, gigabitti, kilobitti, megabitti

Kokonaiskäsitteet

• tavu, oktetti

Aiheesta muualla

• bitti Kielitoimiston sanakirjassa