fitti

Suomi

Substantiivi

fitti (5-C)

1. (logiikka) sumean logiikan yksikkö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fitti	fitit
genetiivi	fitin	fittien (fittein)
partitiivi	fittiä	fittejä
akkusatiivi	fitti; fitin	fitit
sisäpaikallissijat
inessiivi	fitissä	fiteissä
elatiivi	fitistä	fiteistä
illatiivi	fittiin	fitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fitillä	fiteillä
ablatiivi	fitiltä	fiteiltä
allatiivi	fitille	fiteille
muut sijamuodot
essiivi	fittinä	fitteinä
translatiivi	fitiksi	fiteiksi
abessiivi	fitittä	fiteittä
instruktiivi	–	fitein
komitatiivi	–	fitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	fiti-
vahva vartalo	fitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Englannin samaa tarkoittava fit < fuzzy unit. Vrt. bitti.

Käännökset

1. sumean logiikan yksikkö

englanti: fit