blues

Katso artikkeli Blues Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

blues (5)

1. (musiikki) afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mustan väestönosan keskuudessa

Ääntäminen

• IPA: /bluːs/
• tavutus: blues

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	blues	bluesit
genetiivi	bluesin	bluesien (bluesein)
partitiivi	bluesia	blueseja
akkusatiivi	blues; bluesin	bluesit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bluesissa	blueseissa
elatiivi	bluesista	blueseista
illatiivi	bluesiin	blueseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bluesilla	blueseilla
ablatiivi	bluesilta	blueseilta
allatiivi	bluesille	blueseille
muut sijamuodot
essiivi	bluesina	blueseina
translatiivi	bluesiksi	blueseiksi
abessiivi	bluesitta	blueseitta
instruktiivi	–	bluesein
komitatiivi	–	blueseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bluesi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta blues (1912); ruotsissa 1910- tai 20-luvulla; Mainittu ainakin 1924 Gustaf Strengellin kirjoituksen kirjoituksen ”Den nya annonsen” suomennoksessa ”Nykyajan ilmoitusreklaami”.^[1]

Käännökset

1. afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mustan väestönosan keskuudessa

englanti: blues ranska: blues ruotsi: blues

saksa: Blues venäjä: блюз

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

blueslaulaja

Aiheesta muualla

• blues Kielitoimiston sanakirjassa
• blues Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

blues (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

1. blues
2. alakuloisuus, apeus

Liittyvät sanat

Sanaliitot

• baby blues

Substantiivi

blues (monikko blues)

1. blues-kappale

   Sing me a blues. – Laula minulle blues-laulu.

Ranska

Substantiivi

blues m. (ei monikkoa)

1. (musiikki) blues

Aiheesta muualla

• blues Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

blues yl. (yks. määr. bluesen [luo], ei monikkoa)

1. (musiikki) blues