britti

Suomi

Substantiivi

britti (5)

1. Isossa-Britanniassa asuneen kelttiläisen heimon jäsen, joista n. 400-luvulla Bretagneen muuttaneet ovat bretonien esivanhempia
2. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, brittiläinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈbrit̪ːi/
• tavutus: brit‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	britti	britit
genetiivi	britin	brittien (brittein)
partitiivi	brittiä	brittejä
akkusatiivi	britti; britin	britit
sisäpaikallissijat
inessiivi	britissä	briteissä
elatiivi	britistä	briteistä
illatiivi	brittiin	britteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	britillä	briteillä
ablatiivi	britiltä	briteiltä
allatiivi	britille	briteille
muut sijamuodot
essiivi	brittinä	britteinä
translatiivi	britiksi	briteiksi
abessiivi	britittä	briteittä
instruktiivi	–	britein
komitatiivi	–	britteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	briti-
vahva vartalo	britti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Käännökset

1. kelttiheimon jäsen

englanti: Briton

2. nykyinen Ison-Britannian asukas

englanti: Brit

Aiheesta muualla

• britti Kielitoimiston sanakirjassa
• britti Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 1004 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa