cantio

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	cantiō	cantiōnēs
akkusatiivi	cantiōnem	cantiōnēs
genetiivi	cantiōnis	cantiōnum
datiivi	cantiōnī	cantiōnibus
ablatiivi	cantiōne	cantiōnibus

cantiō f. (3)

1. laulu

Etymologia

cant- (partisiipin perfektin vartalo verbistä canō) + -iō