carillon

Suomi

Substantiivi

carillon (6)

1. (lainasana) tornikellopeli, tornissa olevista useista viritetyistä kelloista koostuva soitin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	carillon	carillonit
genetiivi	carillonin	carillonien carilloneiden carilloneitten
partitiivi	carillonia	carilloneita carilloneja
akkusatiivi	carillon; carillonin	carillonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	carillonissa	carilloneissa
elatiivi	carillonista	carilloneista
illatiivi	carilloniin	carilloneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	carillonilla	carilloneilla
ablatiivi	carillonilta	carilloneilta
allatiivi	carillonille	carilloneille
muut sijamuodot
essiivi	carillonina	carilloneina
translatiivi	carilloniksi	carilloneiksi
abessiivi	carillonitta	carilloneitta
instruktiivi	–	carillonein
komitatiivi	–	carilloneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	carilloni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-