kello

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Kello Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kello (1)

  1. ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta
    Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.
    Kenelle kellot soivat.
    johtavan lehmän kello
  2. (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
    Koulun kello soi.
  3. ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
    Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
    kallis kello ranteessaan
    Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
  4. kellonaika
    Mitä kello on? Paljonko kello on?
  5. adverbina kellonajan ilmaisuissa
    Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.
  6. (kasvitiede) kellojen (Campanula) suvun kasvi
  7. (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
  8. (miekkailu) kokilli

Etymologia

Germaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran kirjallisena Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]

Ääntäminen

  • IPA: [ˈke̞lːo̞]

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

ajan mittaus
soitin
Synonyymit

[3] ajan mittauslaite:

Johdokset
Yhdyssanat

aisakello, alppikello, atomikello, aurinkokello, azorienkello, digitaalikello, harakankello, heilurikello, herätyskello, hiekkakello, hiirenkello, hirvenkello, hälytyskello, hätäkello, hääkellot, iltakello, isotooppikello, joulukello, juorukello, kaappikello, kaasukello, kaksoisnäyttökello, karjankellot, kaulakello, kauriinkello, kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohuone, kellojakso, kellojensoitto, kellokaappi, kellokalle, kellokanerva, kellokasvit, kellokatkero, kellokauppa, kellokoneisto, kellokortti, kellokukka, kellokytkin, kellokäyrä, kelloköynnös, kellolaite, kelloliike, kellolintu, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain, kellonheiluri, kellonjousi, kellonkieli, kellonlasi, kellonluoti, kellonlyömä, kellonlyönti, kellonmäärä, kellonpaino, kellonpunnus, kellonratas, kellonsoittaja, kellonsoitto, kellontikitys, kellonvalaja, kellonvieteri, kellonviisari, kellopeippi, kellopeli, kellopiiri, kellopoiju, kellopronssi, kellopuhelin, kelloradio, kelloseppä, kellosinilatva, kellotaajuus, kellotalvikki, kellotapuli, kellotasku, kellotaulu, kellotorni, keskuskello, ketunkello, kevätkello, kielikello, kiirunankello, kilikello, kirkonkello, kissankello, korttikello, kultakello, kuolemankello, kuolinkellot, kurjenkello, kvartsikello, käkikello, könninkello, laivakello, lehmänkello, liesikello, lumikello, maariankello, mittakello, morsiuskello, munakello, ovikello, palokello, pelikello, peurankello, putkikellot, päivyrikello, pääkello, pöytäkello, rannekello, rastaankello, rataskello, ruokakello, šakkikello, sammakonkello, sanomakellot, seinäkello, sekuntikello, sielunkellot, sinikello, soittokello, sukelluskello, sukeltajankello, sähkökello, tarkastuskello, tarkkuuskello, taskukello, tornikello, tuulikello, työaikakello, ukonkello, varsankello, vellikello, vesikello, viisarikello, vuohenkello

Osakäsitteet

Idiomit

  • tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
  • Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen

Aiheesta muualla

  • kello Kielitoimiston sanakirjassa
  • kello Suomen murteiden sanakirjassa
  • kello Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 77, 3830 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads