chili

Katso artikkeli Chili Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

chili (5)

1. chilipaprika
2. edellisestä jauhamalla tehtävä mauste

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪sili], [ˈtʃili]
• tavutus: chi‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	chili	chilit
genetiivi	chilin	chilien (chilein)
partitiivi	chiliä	chilejä
akkusatiivi	chili; chilin	chilit
sisäpaikallissijat
inessiivi	chilissä	chileissä
elatiivi	chilistä	chileistä
illatiivi	chiliin	chileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	chilillä	chileillä
ablatiivi	chililtä	chileiltä
allatiivi	chilille	chileille
muut sijamuodot
essiivi	chilinä	chileinä
translatiivi	chiliksi	chileiksi
abessiivi	chilittä	chileittä
instruktiivi	–	chilein
komitatiivi	–	chileine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	chili-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• samanmerkityksisestä klassisen nahuatlin sanasta chilli^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• chilikastike, chilimauste, chilipaprika, chilipippuri

Aiheesta muualla

• chili Kielitoimiston sanakirjassa
• chili Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 5179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

chili (monikko chilis)

1. chilipaprika

Substantiivi

chili (ei monikkoa)

1. chilipaprikan vihanneshedelmistä jauhamalla tehtävä mauste

Italia

Substantiivi

chili

1. monikkomuoto sanasta chilo