cripple

Englanti

Substantiivi

cripple (monikko cripples)

1. (halventava) rampa, raajarikko, vammainen (erityisesti sellainen jolla on vamma jaloissa tai selässä ja sen mukainen kumara ja vaikea tapa liikkua)

Liittyvät sanat

• crippled
• lame

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	cripples
part. prees.	crippling
imp. & part. perf.	crippled

cripple

1. rampauttaa, vammauttaa (myös kuvaannollinen)

   Government is great at crippling you and then handing you a crutch, and then saying see without me you could not walk! (Harry Brown)

   He was also responding after Britain pledged to plough £3billion more into the NHS, crippled by the global pandemic. (express.co.uk)