defecate

Englanti

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	defecates
part. prees.	defecating
imp. & part. perf.	defecated

defecate

1. (fysiologia) ulostaa
2. (nykykielessä harvinainen) puhdistaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈdɛfɪkeɪt/

Etymologia

• latinan verbistä dēfaecāre (’‎puhdistaa’‎) < johtimesta de- (’pois’‎) ‎ja substantiivista faex (’sakka’‎, ’epäpuhtaus’‎)

Liittyvät sanat

• feces
• urinate
• defecation

Vaihtoehtoiset kirjoitusasut

• defæcate, defaecate

Synonyymit

• excrete
• shit
• crap

Italia

Verbi

defecate

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä defecare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä defecare
3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin partisiipin perfekti verbistä defecare

Latina

Verbi

dēfecāte

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä dēfecō