dubbaus

Suomi

Substantiivi

dubbaus (39)

1. jälkiäänitys

Ääntäminen

• IPA: /ˈdubːɑus/ tai /ˈdubːɑu̯s/
• tavutus: dub‧ba‧us / dub‧baus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dubbaus	dubbaukset
genetiivi	dubbauksen	dubbausten dubbauksien
partitiivi	dubbausta	dubbauksia
akkusatiivi	dubbaus; dubbauksen	dubbaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	dubbauksessa	dubbauksissa
elatiivi	dubbauksesta	dubbauksista
illatiivi	dubbaukseen	dubbauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dubbauksella	dubbauksilla
ablatiivi	dubbaukselta	dubbauksilta
allatiivi	dubbaukselle	dubbauksille
muut sijamuodot
essiivi	dubbauksena	dubbauksina
translatiivi	dubbaukseksi	dubbauksiksi
abessiivi	dubbauksetta	dubbauksitta
instruktiivi	–	dubbauksin
komitatiivi	–	dubbauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	dubbaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	dubbaus-

Etymologia

• verbi dubbata (vokaalivartalo dubbaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. jälkiäänitys

Ks. jälkiäänitys

Liittyvät sanat

• tekstitys

Aiheesta muualla

• dubbaus Kielitoimiston sanakirjassa
• dubbaus Tieteen termipankissa