eis

Suomi

Substantiivi

eis (5)

1. (musiikki) ylennetty e-sävel, enarmoninen sävelen f kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eis	eisit
genetiivi	eisin	eisien (eisein)
partitiivi	eisiä	eisejä
akkusatiivi	eis; eisin	eisit
sisäpaikallissijat
inessiivi	eisissä	eiseissä
elatiivi	eisistä	eiseistä
illatiivi	eisiin	eiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eisillä	eiseillä
ablatiivi	eisiltä	eiseiltä
allatiivi	eisille	eiseille
muut sijamuodot
essiivi	eisinä	eiseinä
translatiivi	eisiksi	eiseiksi
abessiivi	eisittä	eiseittä
instruktiivi	–	eisein
komitatiivi	–	eiseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	eisi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ylennetty e-sävel

englanti: E-sharp

saksa: Eis n.

Hollanti

Substantiivi

eis m. (monikko eisen)

1. vaatimus

Liittyvät sanat

• eisen

Latina

Pronomini

eīs

1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon maskuliinin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta is
2. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon feminiinin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta ea
3. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon neutrin datiivi- ja ablatiivimuoto sanasta id