ekko

Suomi

Substantiivi

ekko (1)

1. erityiskiinnostuksen kohde (aihe, josta autismikirjon henkilö on erityisen kiinnostunut)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ekko	ekkot
genetiivi	ekkon	ekkojen
partitiivi	ekkoa	ekkoja
akkusatiivi	ekko; ekkon	ekkot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ekkossa	ekkoissa
elatiivi	ekkosta	ekkoista
illatiivi	ekkoon	ekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ekkolla	ekkoilla
ablatiivi	ekkolta	ekkoilta
allatiivi	ekkolle	ekkoille
muut sijamuodot
essiivi	ekkona	ekkoina
translatiivi	ekkoksi	ekkoiksi
abessiivi	ekkotta	ekkoitta
instruktiivi	–	ekkoin
komitatiivi	–	ekkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ekko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Norja

Substantiivi

ekko n.

1. kaiku